Omaisuuden arvostus avioero-osituksessa

Avioliiton erotilanteessa aviopuolisoiden välillä vallitseva aviovarallisuussuhde puretaan osituksessa. Molemmilla puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ellei osapuolten välillä ole solmittu avioehtosopimusta. Puoliso on osituksessa oikeutettu saamaan puolet osapuolten avio-oikeuden alaisten omaisuuksien yhteenlasketusta säästöstä. Tämä oikeus toteutetaan siten, että enemmän omaisuutta omistava puoliso antaa toiselle sen suuruisen tasingon, että molemmille puolisoille tulee yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta.

1. Omaisuuden piirin määräytyminen

Osituksen piiriin kuuluva omaisuus (varat ja velat) määräytyy ositusperusteen syntymishetken mukaan. Avioero-osituksessa ositusperuste on avioeron vireilletulohetki. Omaisuuden huomioon ottaminen osituksessa edellyttää, että oikeus siihen on syntynyt ennen ositusperusteen syntymistä. Esimerkiksi osakkuus kuolinpesässä on ositettavaa omaisuutta, jos osakkuuden synnyttävä perittävän kuolema on tapahtunut ennen ositusperusteen syntymistä, vaikkei itse perinnönjakoa ole vielä toteutettu. 

Velkojen osalta edellytetään, että velkavastuun synnyttävä olennainen peruste on ollut olemassa ositusperusteen syntyhetkellä. Siten esimerkiksi, jos velkasitoumus taikka korvausvastuun synnyttävä vahingonteko on tapahtunut ennen ositusperusteen syntymistä, otetaan velka huomioon osituksessa, vaikka se tulisi konkreettisesti maksettavaksi vasta myöhemmin. 

Takausvelat otetaan lähtökohtaisesti osituksessa huomioon siitä arvosta, jollaiseksi takaajan vastuu olosuhteista (päävelallisen maksukyky, muut vakuudet ym.) päätellen tulee todennäköisesti realisoitumaan. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty eriäviä näkemyksiä siitä, tuleeko arviointi tehdä ositusperusteen syntyhetken vai todellisen ositushetken perusteella. Perustellumpaa olisi se, että harkinta tehtäisiin ositushetken mukaan. Mikäli arviointi tehtäisiin ositusperusteen syntyhetken mukaan, voitaisiin päätyä eriskummallisiin lopputuloksiin. Kuvitellaan tilanne, jossa puoliso on taannut lapsensa lainan 100.000 eurosta. Lapsi on ositusperusteen syntyhetkellä maksykyvytön eikä lainalle ole takauksen lisäksi muita vakuuksia asetettu, joten takausvelka otetaan huomioon osituslaskelmassa täydestä arvostaan. Tämän jälkeen itse ositus tehdään vuoden kuluttua, jolloin käy ilmi, että lapsi on välitilan aikana voittanut lotossa ja maksanut koko velkansa. Mikäli takausvelka otettaisiin ositusperusteen syntyhetken perusteella huomioon, merkittäisiin puolison velkoihin kyseinen 100.000 takausvelka, vaikka se tosiasiassa on jäänyt realisoitumatta. 

2. Omaisuuden arvon määräytyminen

Avioliittolaki ei sisällä määräyksiä omaisuuden arvostamisesta osituksessa. Omaisuuden arvostamista koskevat säännöt perustuvat oikeuskäytäntöön sekä oikeuskirjallisuuteen. Lähtökohtana on, että omaisuus arvostetaan ositushetken käypään myyntiarvoon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että osituksen piiriin kuuluvan omaisuuden määrittämisen ajankohta eroaa omaisuuden arvostamisen ajankohdasta. 

Omaisuus arvostetaan ositushetken käypään myyntiarvoon. Arvon määrittämisen ajankohtaa ei lähtökohtaisesti muuta se, että jompikumpi osapuolista tekee ositusratkaisusta moitekanteen käräjäoikeuteen. Omaisuuden arvoon luetaan myös sen tuotto ositushetkeen asti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi asunto-osakkeiden kohdalla sitä, että ositushetkeen mennessä saadut vuokrat luetaan ositettavaan omaisuuteen. Yritysomaisuuden arvostamiseen liittyy erityisen hankalia ongelmia, joihin ei tässä kirjoituksessa paneuduta. 

Joskus käyvän myyntiarvon käyttäminen johtaisi omaisuuteen liittyvien myyntirajoitusten tai muiden siihen verrattavien syiden johdosta siihen, että myyntiarvo jää huomattavasti omaisuuden käyttö- tai hankinta-arvoa matalammaksi. Tällöin voi olla mahdollista arvostaa omaisuus todennäköistä myyntiarvoa korkeammalle. Osituskäytännössä on näin saatettu menetellä esimerkiksi asuntoirtaimiston tai maaseudulla sijaitsevan kiinteistön kohdalla. Käytetyn irtaimiston tai myyntitappioalueella sijaitsevan kiinteistön todellinen myyntihinta saattaa olla paljon matalampi kuin sen käyttöarvo omistajalleen. Oikeuskäytännössä on myös esimerkiksi osakeyhtiön osakkeiden kohdalla poikettu yhtiöjärjestyksessä määritellystä lunastushinnasta ylöspäin, jos osakkeen todellinen arvo omistajalleen on lunastusarvoa selkeästi korkeampi. Tämä on kuitenkin poikkeuksellista.

Velat arvostetaan osituslaskelmassa ositusperusteen syntyhetken mukaan. Tämä tarkoittaa, että rahalainan pois maksaminen tai lyhentäminen ns. välitilan aikana (avioeron vireilletulon ja ositushetken välinen aika) ei vaikuta velan suuruuteen osituslaskelmassa, eikä velalle ositusperusteen syntyhetken ja osituksen välisenä aikana kertynyttä korkoa oteta osituslaskelmassa huomioon. Myöskään velan vanhentuminen tai anteeksianto välitilan aikana ei lähtökohtaisesti estä sen huomioon ottamista osituslaskelmassa. 

Puolison epäasiallista velkaantumista vastaan on toista puolisoa suojattu avioliittolaissa velan kattamista koskevilla erityissäännöillä sekä vastikesäännöillä. Käytännössä näitä sääntöjä voidaan soveltaa silloin, jos puoliso on velkaantunut hoitamalla huolimattomasti taloudellisia asioitaan tai muuten menetellyt hänen oloihinsa soveltumattomalla tavalla taikka silloin, jos puoliso on ottanut velkaa avio-oikeuden ulkopuolisen omaisuuden hankkimista tai parantamista varten.

Kirjoitti 9.4.2020

AA Jussi Ylönen