Lapsen elatuksesta annetun lain (myöh. elatuslaki) 1 §:n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Vanhemmat huolehtivat yleensä lapsen elatuksesta osana perheen arkea. Elatusapuun liittyvät ongelmat nousevatkin esille yleensä vain erotilanteissa kun elatusapua joudutaan miettimään erillisenä rahasuorituksena. Erotilanteessakin molemmat vanhemmat ovat edelleen elatusvelvollisia (myös ns. lähivanhempi) ja he vastaavat lapsen elatuksesta elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Myös vuoroasumistilanteessa voidaan toinen vanhempi velvoittaa maksamaan elatusapua.
Elatuslaissa ei ole tarkkoja määräyksiä siitä, minkä suuruinen elatusapu on ”riittävä”. Laissa on kuvattu vain hyvin yleisluontoisesti ne seikat, jotka vaikuttavat elatusavun määrään. Vuonna 2007 annettu oikeusministeriön Ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi on onneksi helpottanut elatusavun riittävän määrän arviointia. Ohjetta käytetään vakiintuneesti apuvälineenä tuomioistuimissa kun ne tekevät ratkaisuja elatusapuasioissa. On kuitenkin muistettava, että ohje on luonteeltaan suositus, se soveltuu vain yleisimpiin tapauksiin ja että tuomioistuimen tulee aina perustaa elatusapuratkaisu elatuslain säännöksiin sekä viimekätiseen kohtuusarviointiin kussakin yksittäistapauksessa.
Lapsen elatuksen tarve
Vanhemmat ovat hyvin usein siinä virheellisessä käsityksessä, että yksin vanhempien tulot määrittävät lapselle maksettavan elatusavun suuruuden. Elatusavun määrän arvioinnin lähtökohtana on kuitenkin lapsen elatuksen tarve, joka määrittää elatusavun ylärajan. Elatuksen tarpeen ylittävä elatusapu ei ole elatuslain mukaista, mutta voi kuitenkin perustua vanhempien sopimukseen.
Lapsen elatuksen tarve koostuu seuraavista tekijöistä:
- lapsen yleiset kustannukset (kiinteä ikäryhmittäin määräytyvä summa)
- lapsen erityiset kustannukset
- lapsilisä
- lapsen omat tulot ja varallisuus
Yleisten kustannusten määränä pidetään ohjeen mukaan 0-6 -vuotiaiden osalta 316 euroa kuukaudessa, 7-12 -vuotiaiden osalta 368 euroa kuukaudessa ja 13-17 -vuotiaiden osalta 496 euroa kuukaudessa (tarkistettu 1.1.2022). Näiden määrien on katsottu tutkimustiedon perusteella vastaavan suomalaisten lasten keskimääräistä peruskulutusta. Summat tarkistetaan vuosittain ja se on sidottu elinkustannusindeksiin. Yleiset kustannukset ovat arkipäiväiseen elämään kuuluvia menoja, kuten ravinto, vaatetus, hygieniatarvikkeet sekä tavanomainen virkistys- ja harrastustoiminta. Myös ”viikkorahan”, koulutusmenojen sekä satunnaisten terveydenhoitomenojen katsotaan lukeutuvan yleisiin kustannuksiin.
Lapsen erityiset kustannukset otetaan huomioon tapauskohtaisesti. Tällaisina erityisinä kustannuksina pidetään lapsen osuutta asumiskustannuksista (kaavamainen prosenttiosuus lähivanhemman asumiskuluista) sekä muita erityisiä kustannuksia, joita voivat olla esimerkiksi päivähoitokustannukset tai koululaisen aamu- ja iltapäivätoiminnasta aiheutuvat kustannukset, vähäistä suuremmat ja säännölliset koulutuskustannukset, erityisestä harrastuksesta aiheutuvat menot, vakuutusmaksut, erityiset terveydenhoitomenot sekä muut näihin verrattavissa olevat erityiset kustannukset. Asumiskustannusten huomioon ottaminen on perusteltua niissä tilanteissa, joissa lapsi on lähivanhemman luona suurimman osan ajastaan ja tapaa toista vanhempaa esimerkiksi vain joka toinen viikonloppu. Vuoroasumistilanteissa asumiskustannusten huomioiminen lapsen elatuksen tarpeessa ei kuitenkaan ole yhtä kaavamaisesti perusteltavissa, koska molemmilla vanhemmilla on oltava tarpeeksi tilaa lapselle. Kaikkia erityisiä kustannuksia ei välttämättä huomioida todellisten kustannusten mukaan vaan huomioon otetaan kustannusten kohtuullisuus sekä se ovatko vanhemmat yhdessä sopineet tästä seikasta, josta kustannukset aiheutuvat.
Lapsen elatuksen tarpeen määrää vähentää lapsilisä sekä lapsen vähäistä suuremmat ja säännölliset tulot ja varallisuus. Lapsen satunnaisia tai vähäisiä ansiotuloja (esim. kesätyötulot) ei kuitenkaan vähennetä.
Vanhempien elatuskyky
Vanhempien elatuskykyyn puolestaan vaikuttavat seuraavat seikat:
- vanhemman tulot
- mahdollisuus hankkia tuloja
- varallisuus
- oma elatus (yleiset elinkustannukset ja erityiset kustannukset)
- muu lakiin perustuva elatusvastuu
Vanhemman tuloja ovat ansio- ja pääomatulot sekä sosiaaliset etuudet lukuun ottamatta esim. toimeentulotukea tai yleistä asumistukea. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus katsotaan myös vanhemman tuloksi. Joihinkin sosiaalietuuksiin saattaa sisältyä niin sanottu lapsikorotus, joten on perusteltua odottaa, että korotuksen määrä käytetään lapsen elatukseen. Tämän vuoksi vanhemman elatuskykynä pidetään vähintään lapsikorotuksen määrää.
Vähennyksinä vanhemman elatuskyvyssä huomioidaan niin ikään yleiset ja erityiset kustannukset, joiden sisältö on pitkälti sama kuin lapsellakin. Yleisinä elinkustannuksina pidetään yksin asuvan henkilön osalta 634 euroa kuukaudessa ja parisuhteessa elävän henkilön osalta 534 euroa kuukaudessa (tarkistettu 1.1.2022). Asumismenot otetaan huomioon todellisia kustannuksia vastaavina (vähennettynä asumistuella) ellei niitä pidetä kohtuuttomina. Velanhoitomenoja, lukuun ottamatta asuntolainaa ja opintolainaa, ei pääsääntöisesti oteta huomioon, koska lapsen elatusavulla on etuoikeus muihin velkoihin nähden. Elatuskykyä määrättäessä otetaan vielä huomioon luonnollisesti myös vanhemman elatusvelvollisuus suhteessa hänen muihin lapsiinsa. Myös avioliittolakiin perustuva elatusvelvollisuus otetaan huomioon. Lisäksi vähennyksinä voidaan ottaa huomioon vähäistä suuremmat terveydenhoitokustannukset, oman auton käytöstä aiheutuvat polttoainekustannukset (mikäli oman auton käyttö on välttämätöntä esim. työmatkoihin) sekä lapsen tapaamisesta aiheutuvat kustannukset.
Elatusavun määrä ja KELAn elatustuki
Kun lapsen elatuksen tarve ja vanhempien elatuskyvyt ovat selvillä, verrataan vanhempien elatuskykyjä toisiinsa, jotta saadaan selville kummankin prosenttimääräinen osuus lapsen elatuksen tarpeesta. Näin saadaan selville elatusavun määrä. Elatusavun määrästä voidaan vielä tehdä luonapitovähennys, jonka jälkeen saadaan selville lopullinen elatusavun määrä.
Netistä löytyy muutamia elatusapulaskureita, joilla on mahdollista laskea elatusavun määrä. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, että kyseinen laskuri on ajan tasalla. Lisäksi tulee pitää mielessä, että laskurin antama tulos on vain suuntaa antava eikä millään tavalla esimerkiksi tuomioistuinta sitova.
Mikäli elatusvelvollisella vanhemmalla ei olisi elatuskykyä lainkaan tai elatuskyky on vähävaraisuuden vuoksi hyvin pieni voi KELAlta hakea elatustukea. Elatustuen hakemista varten on KELAlle toimitettava sosiaalihuollon tai tuomioistuimen vahvistama sopimus tai tuomio, jossa elatusapu on vahvistettu nollaksi (0 €) tai elatusapu on määrätty elatustukea pienemmäksi vanhemman puutteellisen elatuskyvyn vuoksi. Elatustuen enimmäismäärä on tällä hetkellä 172,59 euroa kuukaudessa (tarkistettu 1.1.2022).
Mikäli vanhemmat sopivat elatusavusta keskenään, on muistettava, että sopimus tulee tehdä kirjallisesti, siitä on ilmettävä laissa luetellut seikat ja se on esitettävä vahvistettavaksi sen kunnan sosiaalilautakunnalle, jossa lapsella on asuinpaikka.
Kirjoitti 23.9.2020