Kunnianloukkaus vai yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen?

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen

Joka oikeudettomasti

  1. joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
  2. muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville

esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon. Rangaistavuuden edellytyksiä on kolme: 

  • onko jaettu oikeudettomasti tietoa lukuisten ihmisten saataville;
  • onko kyse yksityiselämään liittyvästä tiedosta; ja 
  • onko julkaisu ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka henkilöön kohdistuvaa halveksuntaa. 

Pykälän 2 jo 3 momenteissa on rajoitettu säännöksen käyttöä sellaisissa tilanteissa, joissa on kyse julkisessa tehtävässä/virassa toimivasta henkilöstä tai yhteiskunnallista mielenkiintoa herättävästä asiasta. Edellytyksenä on, ettei ilmaisu selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. 

Rangaistavia ovat tiedot, jotka koskevat henkilön yksityiselämää. Yksityiselämään kuuluvat asiat, jotka eivät koske muita kuin henkilöä itseään ja joiden ihmiset eivät yleensä halua tulla ulkopuolisten tietoon. Käsitteen ytimen muodostavat identiteettiin kuuluvat tiedot kuten nimi ja valokuva sekä arkaluontoiset tiedot mm. seksuaalisuhteista ja terveydentilasta. Tiedon arkaluonteisuus on tapauskohtaista; esimerkiksi tieto flunssasta ei ole sama asia kuin tieto sukupuolisairaudesta. Myös omaisuuteen ja tuloihin liittyvät tiedot saattavat tapauskohtaisesti nauttia yksityiselämän suojaa. Se, mitkä tiedot kuuluvat henkilön yksityiselämän suojan piiriin, ratkaistaan tapauskohtaisesti.

Suojan laajuuteen vaikuttaa keskeisesti se, onko kyseessä julkisuudesta tunnettu tai yhteiskunnallisesti merkityksellistä tehtävää hoitava henkilö, ja koskevatko tiedot henkilön toimintaa julkisuudessa vaiko pelkästään yksityiselämää. Yksityishenkilöillä suoja on laajin, kun taas politiikassa, elinkeinoelämässä taikka julkisessa virassa toimivien henkilöiden suoja on rajoitettu. Myös julkisuudesta tunnettujen viihdetaiteilijoiden suoja on rajoitettu. Jos henkilö on itse alun perin tuonut julkisuuteen yksityiselämäänsä koskevan tiedon, ei sen toistaminen muualla samaan aikaan ole lähtökohtaisesti kiellettyä. 

Korkeimman oikeuden vastikään ratkaisemassa julkisuuttakin saaneessa jutussa oli kyse siitä, että vanhemmat olivat kuvanneet kahden alaikäisen lapsensa huostaanoton täytäntöönpanoon liittyvistä tapahtumista. Oikeus katsoi videon liittyvän yleisesti merkittävään asiaan, mutta ylittäneen selvästi sen, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä. Vanhemmat tuomittiin rangaistukseen omien lastensa yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, joten vanhemmillakaan ei ole rajatonta oikeutta julkaista lapsiaan koskevia tietoja. 

Tiedon levittämisen tulee olla oikeudetonta. Jos tiedon esittämiseen on lainsäädännössä asetettu oikeus tai velvollisuus, ei kyseessä voi olla rikos. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi asianosaisena tai todistajana toimiminen oikeudenkäynnissä tai muunlaisissa viranomaismenettelyissä. Tästä johtuen esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole kiellettyä, kunhan kohteesta ei esitetä perättömiä väitteitä tai vihjauksia. 

Yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen voi syyllistyä myös levittämällä julkista tietoa. Tieto voi koskea esimerkiksi julkisessa asiakirjassa olevaa tietoa. Eräässä mediassakin palstatilaa saaneessa ns. pedofiilitapauksessa oli kyse siitä, että syytetty oli kerännyt lasten seksuaalirikoksiin syyllistyneiden henkilöiden tietoja ja jakanut niitä Facebookiin perustamassaan ryhmässä. Asia eteni korkeimpaan oikeuteen asti, joka katsoi ratkaisussaan, että yksityiselämään sisältyvä oikeus elää rauhassa kuuluu lähtökohtaisesti myös rikoksesta tuomitulle. Periaatteessa lähtökohtana on se, että mikäli rikoksella on yhteiskunnallista merkitystä ja se herättää yleistä mielenkiintoa, ei sen käsitteleminen julkisuudessa tulisi olla yksityisyyden suojan johdosta kiellettyä. Uutisoinnin pitää kuitenkin olla luonteeltaan neutraalia, eikä tuomitun tietoja saa julkaista enempää kuin on uutisen laatimiseksi tarpeellista. Edellä mainitussa pedofiilitapauksessa tuomituista oli julkaistu nimi, kuvia ja mm. osoitetietoja varsin negatiivisessa valossa. Korkein oikeus katsoi että asiassa on selvästi ylitetty se, mitä on pidettävä hyväksyttävänä. 

Kunnianloukkaus

Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan kunnianloukkaukseen syyllistyy se, joka 

  1. esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
  2. muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista

Pykälän 3 jo 4 momenteissa on yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevaa pykälää vastaavalla tavalla rajoitettu säännöksen käyttöä sellaisissa tilanteissa, joissa on kyse mm. julkisessa tehtävässä/virassa toimivasta henkilöstä tai yhteiskunnallista mielenkiintoa herättävän asian yhteydessä esitetystä ilmaisusta. Edellytyksenä on myös tässä, ettei ilmaisu selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. 

Kunnianloukkaukselle on ominaista se, että kysymys on tiedosta tai tietoa lähellä olevasta vihjauksesta, joka on perätön. Kunnianloukkaus on tahallisena tuomittava rikos, joten jos tuomitulla on ollut vahvoja perusteita pitää totena esittämäänsä, ei teko voi ainakaan lähtökohtaisesti tulla rangaistavaksi 1. kohdan mukaan. Kyseeseen voi kuitenkin tulla 2. kohdan mukainen halventaminen, vaikka tekijä olisikin ollut ns. vilpittömässä mielessä. 

Halventamisessa voi kyse olla loukkaavasta mielipiteestä, eleestä tai koskettelusta. Todennettavissakin oleva väite tai vihjaus voi tulla kunnianloukkauksena rangaistavaksi, jos tiedolla tai vihjauksella tahallisesti halvennetaan toista. Halventamisella tarkoitetaan säännöksen esitöiden mukaan ”kaikkia mahdollisia tekotapoja, joilla loukataan toisen kunniaa”. 

Loukatun oma loukkausta edeltänyt menettely voi joissain tapauksissa muodostaa anteeksiantoperusteen. Kunnianloukkaustilanteissa on usein kyseessä toisen henkilön aloittamasta solvaamisesta aiheutunut provosoituminen, jolloin kunnianloukkauksia esitetään kiihtyneessä mielentilassa. Tässä tapauksessa voi olla kohtuutonta, että rangaistukseen tuomitaan se henkilö, joka on alun perin ollut syytön loukkaustenvaihtoon ja lähtenyt siihen mukaan vahvasti provosoituneena. Joskus molemmin puolisessa loukkaustenvaihdossa voi olla hankalaa selvittää kuka on ensisijainen syyllinen lausumien esittämiseen, jolloin voi olla kohtuullista ettei kumpaakaan tuomita kunnianloukkauksesta. 

Kunnianloukkauksen rajoja käsiteltiin vastikään mediassakin käsitellyssä tapauksessa, jossa oli kyse Oulun kaupunginvaltuutettu Junes Lokan ja toimittaja Johanna Vehkoon välisestä kunnianloukkausoikeudenkäynnistä. Vehkoota syytettiin Lokan kunnianloukkauksesta hänen kutsuttuaan Lokkaa natsiksi, natsipelleksi ja rasistiksi. Vehkoo esitti runsaasti todistelua siitä, että Lokka on itse kutsunut itseään näillä samoilla sanoilla ja että lausumat pitävät faktisesti paikkansa. Oikeuden mukaan kyse ei ollut Lokan arvostelemisesta poliitikkona vaan ihmisenä. Oikeus katsoi, että Vehkoon käyttämiä sanoja pidetään yleensä haukkumasanoina eikä niiden totuudenperäisyyttä voida ainakaan riidattomasti ratkaista. Oikeus totesi lopuksi, että Vehkoon arvostelu on selvästi ylittänyt sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. 

Kyseistä oikeudenkäyntiä pidetään kunnianloukkauksen rajanvedon näkökulmasta mielenkiintoisena, koska Lokka tunnetaan varsin provosoivasta ilmaisutyylistään. Tuleeko rasistia suojella rasistisilta ilmaisuilta ja solvaajaa suojata itseensä kohdistuvia solvauksia vastaan? Käräjäoikeuden mukaan tällaistakaan henkilöä ei saa solvata, vaikka henkilön oma kielenkäyttö ei ole asiallista. Asiaa tultaneen käsittelemään ylemmissä oikeusasteissa. 

Yhteenveto

Yleensä kunnianloukkauksen ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen keskeisenä erona on pidetty sitä, että kunnianloukkaus on valheellista tietoa, kun taas yksityiselämää loukkaava tieto on sinänsä paikkansapitävä, mutta arkaluontoinen henkilön yksityiselämään liittyvä tieto. Kuten edellä on käynyt ilmi, asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen, kun myös kunnianloukkauksena voi tulla tuomituksi paikkansapitävä toista halventava ilmaisu. Joskus voi olla hankalaa määritellä onko kyseessä kunnianloukkaus vaiko yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. Esimerkiksi vanhan rikostuomion julkisuuteen tuominen voinee tapauskohtaisesti olla joko kunnianloukkauksena tai yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä rangaistava. 

Toisena erona näiden säännösten välillä on se, että yksityiselämää loukkaava tieto tulee oikeudettomasti levittää joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville. Kunnianloukkaukseen taas voi syyllistyä myös yksityisesti toisen kunniaa loukaten. Yksityisestä kunnianloukkauksesta esimerkkitapauksena on jokunen vuosi sitten mediassa käsitelty tapaus, jossa bussikuski ehdotti ainoalle matkustajalleen seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtymistä. Vaikka paikalla ei ollut muita henkilöitä, katsottiin kyseisen kommentin aiheuttaneen naispuoliselle matkustajalle kärsimystä ja kuski tuomittiin kunnianloukkauksesta sakkoon. 

Kunnianloukkauksen ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen eroja kuvaa eräs korkeimmassa oikeudessa käsitelty talousrikostapaus. Joukkoviestimessä oli uutisoitu A:n ja B:n olevan epäiltyinä törkeistä kirjanpitorikoksista. Myöhemmin osa syytteistä oli jätetty nostamatta ja loput hylättiin käräjäoikeudessa. A ja B vaativat jutun tehneille toimittajille rangaistusta törkeästä kunnianloukkauksesta ja törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. 

Kunnianloukkaus koski uutisen sisältöä, jossa esitettiin valheellisia vihjauksia A:n ja B:n syyllistymisestä laajaan kirjanpito- ja rahanpesurikokseen. Oikeuden mukaan tämän laatuisella vihjauksella oli loukattu syyttömyysolettamaa niin vakavasti, etteivät toimittajat nauttineet sananvapauden suojaa. Yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä oli kyse siitä, että uutisessa oli ilmoitettu rikoksesta epäillyn A:n nimi ja kuva sekä myös B oli tunnistettavissa. Uutinen oli tehty esitutkintavaiheessa, jolloin epäillyt vielä nauttivat korostunutta syyttömyysolettaman suojaa. Hovioikeus ja korkein oikeus katsoivat, etteivät A ja B ole siinä määrin taloudellisia vallankäyttäjiä, että heihin kohdistuneilla rikosepäilyillä olisi sillä tavalla yhteiskunnallista merkitystä, että epäiltyjen henkilöllisyyden julkaiseminen oli hyväksyttävää. Toimittajat tuomittiin rangaistukseen törkeästä kunnianloukkauksesta ja yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.

Kirjoitti 4.9.2019

AA Jussi Ylönen